Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Hellou evrybody!

Onpahan tullut oltua aika pitkään täydellisessä mediapimennossa. Ei oo kerinny kirjotteleen, ku täs syksyn hämärissä nää päivätkin on käyneet kauheen lyhkäsiksi. Toi pimeys on kyl tosi masentavaa ja väsyttävää. Mää voisin nukkuu vaiks koko armaan päivän.

Lenkitkin täytyy tehdä aina pimeessä. Kyllähän se kyrsii, mut en valita.

Eeli kävi tänään Suomen itsenäisyyden kunniaksi Tampesterissa näytelyssä. Ne lähti aamulla kuudelta emännän kanssa ajeleen sinne ja mä jäin äijän kanssa makoilemaan kotiin. Se tuli töistä vasta aamu viideltä ja siispä koisattiin ihan sujuvasti puoliin päiviin. Herättiin molemmat kauhiaan kusihätään. Pakko sit oli nousta ja toisetkin oli jo tulossa Tampereelta himaan päin.

Eeli sai näyttelystä ihan kelvollisen arvostelun:

- Correct breed type. Very nice outlines. Typical head and expression. Correct dentition. Good neck and topline. Exellent shape of ribcage. Very well angulated. Moves with good drive. Front pasterns (?) spoil the picture. Typical coat.

NUO ERI, NUK 3

Tuomari: Irina Poletaeva

Jotenkin toi Eelin rento juoksutyyli, mis paiskitaan etutassuja eteen, ei soipinu ton venakon silmään ja siit miinusta ja sijoituksen putoominen kolmanneksi. Täytyy reenata juoksemista.

Otettiin sit samalla muutama Joulukuvakin, kun kerran ruvettiin poseeraan. Monsterilla on tossa tonttulakki suussa. Se oli sit entinen kuvien oton jälkeen.

Hyvää Itsenäisyyspäivää,

Joulua ja Uutta Vuotta

toivoo:

Otto & Eeli

Helgan uutisia

Vihdoinkin sieltä Hesan Helgalta tuli tietoo siitä botox-tutkimuksesta. Mun konttiin ruutattiin sittenkin vaan lumelääkettä. Aloin itekkin uskoo, et oisin saanu jotain kunnon mömmöö, kun jalka välillä tuntuikin paremmalta. Ehkä se olikin lämpimän kesän aikaansaannosta, sillä nyt kun syksyn koleus on alkanut, niin nivelet tuntuupi taas natisevan vanhaan malliin. Ei oikeen viitti lenkillekkään lähteä. Antaa emännän painaa ton Eelin kanssa vaan.

Alakorvessa

Mulle sopii tää sivustakattojan rooli ihan hyvin, vaikkakin joskus harmittaa, kun tekis mieli sanoo tolle jolpille, et annaskun pappa näyttää. Ei niitten touhusta aina oikeen tunnu tulevan yhtään mitään ja mua väähän tuskastuttaa katella kun yksinkertaisetkaan asiat ei aina mee jakeluun. Jumankekka.

Eeli ja Grillivartaat

Oltiin tossa syyskuun lopulla saaressa vähän viimeistelemässä tota junioria syksyn kokeita varten. Eeli kyl on innokas uimari ja menee kyllä veteen niin, että mäiskähtää, mut yhessä hakuruutu treenissä se ei millään ymmärtäny, et lokki on kaislikossa piilossa. Mää huusin vaihtoaitiosta sille, että käytä s....tana sitä nenääs, ei se oo pelkkä tuulen halkoja. Ei se ymmärtäny ollenkaan. Sit emäntä anto mun tulla näyttämään ja ei se ollu kun sekentti ku mää sen lokin sieltä kipasin hakemassa. Ei ollu vaikeeta.

Siihen se Eelin eka koe tuolla Pomarkussakin karahti. Jätkä kun ei tajuu et kuonolla voi tehdä muutakin kuin olla työntämässä sitä toisten takapuoleen. P....kele.

Pomarkun koeselostus:

Satakunnan noutajakoirayhdisty ry

Tuomari Ossi Kähärä

Haku: Aloittaa haun löytämällä kanin, minkä jälkeen koira ei enää suostu itsenäiseen hakuun. Tuomari keskeyttää.

Ohjattavuus: Lähtee toisella lähetyksellä hyvin linjalle ja suorittaa tehtävän ohjattuna.

Paikallistamiskyky: Saa hyvät havainnot. Suorittaa kummankin tehtävän itsenäisesti.

Riistan käsittely: Yksi pudotus luovutuvaiheessa. Ei muita puutteita.

Muut ominaisuudet: Pysyy ammuttaessa.

Yleisvaikutelma: Rauhallinen tyyli, selvittää ohjaustehtävän hyvin. Tehoton haku sulkee koiran pois palkinnoilta.

ALO 0

Hakuruutu Vehmaalla

Epeli oli niin tarkka p0ika, että löysi hakuruudusta viikkoja vanhan variksen raadonkin, mutta sen joutui tuomari kyllä hakemaan ite. Liekö raato haitannu muittenkin työskentelyä? Läpi meni tääkin osio ja sitten vaan jäljelle. Aamuryhmästä 5 /9 pääsi pupua ettimään ja löysiväkkin sen.

Äijä kans sais keskittyy tohon kuvaamiseen vähän paremmin. Käret vapisee ainaski 8 rihterin verran. Muuten ihan kelpo kuvaa HTC-kännyllä tulee.

Huomasitteko kun tuomari kävi hakemassa kuksallisen kaffetta? Äijä tais lorautaa sille tilkan jallua kermaksi, a vot, rupes arvostelut paranee.(witsi)

Eelin taipparit

Eeli-poika suoritti tänään taipumuskokeen hyväksytysti.

Tuomari Ossi Kähärän arvostelu:

1. Sosiaalonen käyttäytyminen:

-Iloinen noutaja

2 .Uimahalu:

-Menee empimättä veteen

3. Hakuinto:

-Innokas koko ajan

4. Noutohalu:

-Ottaa spontaanisti kaikki riistat

5. Nouto-ote:

-Taspainoiset otteet, yhdestä lokista hieman pinnallinen

6. Palauttaminen:

-Pääsääntöisesti ohjaajalleen, hieman omistushaluinen

7. Reagointi laukaukseen:

-On tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky:

-Hyvä itseluottamus. Jäljestää kanille ja noutaa

9. Yhteistyö:

-Hyvä

10. Yleisvaikutelma:

-Erittäin innokas. Sopiva vauhtinen koira. Selvittää kokeen tehtävät. Osoittaa taipumuksia.

HYVÄKSYTTY

Hyvä Eeli ja Pirkko, Otto-eno onnittelee.

Mennyttä kesää

Eeli ottaa lunkisti

Kesä alkaapi olla taas ohi. Sääli.

Mää oon ollu ihan vaan statistina koko kesän. Emäntä on pelkästään keskittyny ton Eelin kouluttamiseen. Mun lenkitkin on paljon lyhkäsempii ja rauhallisempii kuin tolla nuorukaisella.

Jalatkin on nyt aika hyvässä kondiksessa, vaikka en viälä ookkaan saanu siltä Helga-tohtorilta tietoja mitä mun niveleen siellä Hesassa ruiskutettiin.

Naisiin tarttis päästä, mut kun ei niin ei. Viime viikollakin tuli tuolta kujalta niin hyvät tytsyn tuoksut, että olin ihan seota. Jouduin tekeen vähän kuivaharjoituksia ton Eelin kanssa, mut piti sekin lopettaa ku Eeli meni sängyn alle piiloon.

Eeli reenaa

Eeli on vetäny reeniä aika lujaa. Viikonloppunakin Tuija ja Kari tuli vetään harkkoja Pähkinämäkeen. Mää en päässy mukaan, vaan mut teljettiin himaan. Onneksi ei sentään Eelin päiväputkaan. Se on nääs päivisin putkassa, ku se edelleen rikkoo ja syö kaikki maholliset jutut.

Pari kertaa se on päässy ehdonalaiseen, mut aina sama juttu. Seinässä reikä ja lelukori päreinä.

Tiira ja Java

Eelin äippä ja systeri oli kans kylässä. Nekin pääs treenaan. Java onkin jo aikamoinen mestari, mut Tiiralla homma on viel vähän hakusessa, vaiks se onkin taipparit jo suorittanu. Eeli nääs menee lauantaina Vehmaalle yrittämään toistamiseen läpäistä taipumuskoe. Saas nähä kuinka nöösipojan käy. Mähän vetäsin ne silloin joskus kauan sitten kössinä laakista läpi. On nääs luantaisii taipumuksii.

Koitan tässä taas syssyn ja talven aikana päivitellä tätä blokii vähän aktiivisemmin, että kuulumisiin vaan tältäerää.

Uutissii Raisiost ja muualtpäi maailmaa!

Paljo on taas lirissy vettä Raisiojoessa ja aikaa kulunu siit ku viimeks oon kuulumissii tänne blogiin kirjotellu.

Isäntäväki on käyny Italias asti viarai koirii rapsuttelemas. Tossa alla on kuvat Pertistä (nimi on keksitty) ja Gatosta. Ne oli siäl Italias hoitanu mun ja Eeli virkaa.

Pertti oli kuulemma siäl mökkinaapurin Saksanseisoja. Se oli tullu ain heti porti taa norkomaan, kun joku vihjaskin syämisestä tai ruuanlaitosta. Sille ne oli antanu nimeks Pertin, ku koskaan ei selvinny sen oikeeta nimee.

Gato taas oli mökin omistajan 8 vuatias labbisuros. Kuten kuvastakin näkyy osaa ne Italiaanotkin kantaa tossuja ihan nii ku me täällä Suamessakin.

Oli ne pongannu siäl Riminin toril ton Eelin nimikkopyäränkin: Dugati Monsterin. Aika hurjan näkönen peto, mut nii on Eelikin.

Me olttiin penikan kans tääl kotisuames nuarison valvovan silmän alla. Seurattiin kaikki Suamen lätkämatsit ja viäläkin ku telkust kuuluu Mertarannan tuuletukset nii Eeli heittää volttii ja huutaa et nyt viedään poika saunaan.

Niina ja Noora oli mun kuskeina, ku kävin taas siel Hesassa hakemassa botoxpiikin (voi se olla sitä lumelääkettäkin) tohon polveen. Kaikki meni ihan hyvin ja ilmeisesti osattiin takas kotiinkin.

Eilen käytiin emännän ja äijän kans taas kattomassa sitä Helga-neitii (tohtori täti), ku oli tän tutkimuksen kolmas reissu pääkaupunkiin. Ne teki kaikennäkösii kokeita juoksumatolla ja muilla systeemeillä. Ne vissii luulee, et mää oon joku Evilä, kun tartee opetella pomppaamaan vuoroin vasemmalla ja vuoroin oikeella kintulla. Sit ne päätteeks lykkää sen saakutin piikin, mistä menee kanttuvei ja tulee kauheen huano olo ja kankkunen.

Nyt kuitenkin kaikki ollaan taas kotona ja toi jalkakin tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaa, että saas nähä tuleeks tää vanha rakki kuntoon ja pääsee viäl mukaan kisoihin ja näyttelyihin.

Hollywood

Eiks ne siällä Hollywoodissa laita vilmitähdille botoxia huuliin ja pakaroihin ja ties minne.

Mä olin eilen Stadissa käymässä, siäl yliopistollisen elukkasairaalan klinikalla. Ne teki mulle kaiken näkösii tarkatuksii ja tutkimuksii, et jos mullekkin alettais laittaa botoxii.

Ei mul sitä ulkonäön takia tarvii laittaa, sillä oottehan huamannu, et mä oon vähintäänkin yhtä komia ja rohkee ja vilmauksellinen kuin Steevmacqveen.

Mä voin päästä sellaseen nivelrikkotutkimukseen, jossa katotaan millanen vaikutus sillä botoxilla on mun polveen.

Mun nivelii väänneltiin ja käänneltiin ja rutisteltiin. Multa mitattiin lämpö ja sit se saamarin kätilö tutki ja koetteli mun eturauhasenkin. Tiätte varmaaan et se käy tämmösen machomiähen imagolle jonkin verran. Sit me mentiin ulos ja ne videois mun kävelemisen ja hölkkäämisenkin. Sit mul laitettiin taas se piikki josta tulee kauhee krapula. Kaikki sumeni taas totaalisesti. Mä heräsin sit siihen ku emäntä ja äijä tuli hakeen mut ja pääsin oman Rawin takahutlariin.

Mä kuulin sit myöhemmin, et äijäkin oli käyny sinä aikana ku mult oli ollu taju kankaalla, läheisen Prisman chicossa vetäsemässä omat botoxit kitusiin. Se kun mukamas tarvii lisätä kiinteyttä tohon vyötärön seudulle. Mä jouduin oleen syömättä yli 24 tuntii...aatelkaa...mulle tulee trauma.

Neekerit beachillä

Emäntä lähti taas koko viikonlopuksi johonkin keskisuameen koirakursseille ja jätti meijät äijän kanssa keskenään kotiin.

Sunnuntai aamulla oltiin Pähkinämäessä aamupaskalla. Nyt tiedän miltä tuntuu kun kustaan sananmukaisesti silmään. Mä haistoin polunvarrelta jotkut hyvät hajut, oiskohan ollut jonkun lauantai-illan kulkijan ökläykset, siin oli ehkä hiven hesemajoneesin tuoksua, ku toi Eeli perkele tuli ja nosti konttia ja ruisku osu mua suoraan silmään. Hetken se kirvelsi, mut onneks äijä koppas äkkiä kourallisen lunta ja pesi mun ökan puhtaaks, perskule.

Siäl mettäs alkaa kevät tulla vauhdilla. Purovesi solisee tosi vauhdilla. Määkin joskus nuarempana hyppäsin sinne heti molskimaan, mut ei nää vanhat risat nivelet enää niin kauheesti tykkää kylmästä vedestä. Toi Eeli sen sijaan tuntuu nauttivan tosta lutraamisesta tosi paljon.

Äijäenergiaa

Viime viikonloppuna äippä oli Kuopiossa jossain koirajutskussa ja me miehet oltiin keskenämme himassa. Äijän kanssa päästiin Pähkinämäkeen lenkkeileen. Mä sain löntystellä aina lenkillä omaan tahtiin ilman hihnaa. Äijä koitti opettaa räkänokkaa kulkemaan remmissä ilman vetämistä.

Kyl me sitten saatiin siäl mettässä vähän irrotellakin. Oli tosi kivaa juosta ku pakkanen oli jäädyttäny hanget kantaviksi.
Tarvaisissakin käytiin lauantaina pikkasen klapihommissa. Siellä mummi vei meidät pienelle lenkille, mut ei sen voimat oikeen riittäny ton Eelin tyyräämiseen.

Äijä oli homannu illaksi kaljaa, sipsejä ja puruluita. Niitä me sitten musutettiin ja katottiin telkkarii. Vähän mua harmitti ku se ei ottanu mua mukaan saunaan, vaan mä jouduin vahtimaan tota penikkaa.

Ihan mukavasti meni viikonloppu, kun äippä ei ollu järjestämässä niitä iänikuisia reenejään. Oltiin vaan kuin Ellun kanat. Kolme äijää sohvalla rötköttämässä ja leffaa kattomassa. Ei häiriötekijöitä.

Synttärit

Eeli-poika täytti sit tänään 1-vuotta. Emäntä leipo meille synttärikakut juhlan kunniaksi. Ei gosse oikeen ymmärtäny aluks makslooran ja nakin päälle mitään. Lipitteli vaan kakun päälle koristeeksi kaadettua piimää. Kyl se sit lopulta huomas, että kupissa oleva herkku onkin syötävää.

Et paljon onnee vaan räkänokalle !

Sukulaisii

Olipa tänään kiva päivä, kun sukulaiset Ulvilasta tulivat kylään. Vähän mua harmitti, kun mua ei otettu mettään mukaan, vaan jouduin jäämään kotiin Karin ja Äijän kaa. Muijat ja Eeli oli treenamassa Pähkinämäessä ku mä jouduin kuunteleen noitten ukkojen juttuu autoista, moottoripyöristä ja jostain kumman pahkasioista.

Sain mä vähän temmeltää pihalla nuorisonkin kanssa. Ei tahdo enää tämmönen vanha koiruus pysyä noitten skidien vauhdissa mukana. Mun ei annettu paljon muutenkaan peuhata, kun toi koukkupolvi kränää edelleen nääs. Ei oo vanhaks tulemista.

On tolla mun pikkusysteri Jawalla vaan komiat penskat. Vasemalla Tiira-sisko ja oikeella Eeli-veli. On toi Eeli aika rohjo noitten narttujen vieressä, vai mitä?

Tigerin alamäki

Isäntä jätti aamulla Eelille tarkoituksella vanhan golf lehden luettavaksi. Tuntui olevan ihan hyviä juttuja kun oli noin tarkkaan luettu. Ainoastaan lelukori N:o 123 oli tuhottu, mutta kaikki huonekalut oli saanut olla rauhassa. Ikunnalaudan pikku purnukatkin olivat paikallaan, onneksi, sillä kaikki posliiniset on jo rikottu ja jäljellä on vain lasisia.

Me käytiin äijän kanssa zoojatarissa valkkaamassa pari pientä puruluuta, ettei päivisin tarvi pelkäästään aikakauslehtiä lueskella. Mää valkkasin noi luut muuten ihan ite. Ne oli muuten kaupan suurimmat savustetut luut. Myyjä anto mulle muuten namujakin maistiaisiksi. Ihan gliffaa. Voin mennä joskus uudestaankin.

Jatkojäristyksiä

Isäntäväki jätti meidät taas tänään koko päiväksi iteksemme. Eelipoikahan tuskastui ja tylsistyi tähän yksin oloon. Jollain konstilla se pirulainen sai ton portin nurin ja pääsi mellastaan tonne olkkariin. Se oli sen pianojakkaran loppu. päällinen ja pehmusteet sai sen päivästä kyytiä, että jotta. Eikä sekään vielä riittäny. Kolme kirjaa kirjahyllystä riekaleiksi ja kodinhoitohuoneen uudet vetimet pieniksi tikuiksi. Joku emännän sinisistä ikunnalaudalla olleista koristepurnukoistakin täytyi murskata tuusan nuuskaksi.

Äijä tuli ekana kotiin ja poltti hihansa totaalisesti. Se nappas ääliön hihnalla kiinni ja vei väkisin pojun kattoon tekosiaan. Eeli kyllä tajus tekonsa, mut saas nähä ottiko se opikseen. Mä oon ton äijän kans ihan samoilla linjoilla. Ei tosta modernista pehmeestä kasvatuksesta oo mihinkään. Näkeehän sen tuolla kaduillakin, kun nykynuoriso ei kunniota ketään, eikä mitään. Pahojaan tekevät sen kun kerkiävät. Kakarat on kasvatettava kurissa ja nuhteessa.

Kaamea kapula

Tultiin juuri lekurista ja nyt on sit aivan kauhee kankkunen. Jalat ei taho ollenkaan kantaa, eikä pysty edes kuselle lähteen. On noi humanit sit julmii, ku ne koiruudelle tällaisen olon järjesti.

Eikä siin sitte kaikki. Röntgen kuvista ilmeni, et meikäläisen ura on sitte urheilijana ohi. Kortisoonipiikki laitettiin sököön niveleen, mut ei se sitä enää korjaa, eikä enää leikkelemisestäkään oo apua. Lontoon Olympialaiset jäi sitte haaveeks. Mä lähen eläkkeelle tai siirryn valmentajaks, mut omat kisat on sitte förbi.

Onneks toi Heikkisen Matti näytti Norskeille kummasta päästä kana kusee.

Kortisoonii konttiin.

Mää joudun tästä lähteen lekuriin. Vanha vaiva mun tenniskyynärpäässä ei oo helpottanu, vaiks oon ollu jonniinmoisella lääkekuurillakin. Tänään se tohtori iskee multa tajun kankaalle ja lykkää kortisoonipiikin mun etujalkaan. Saas nähä auttaako se.

Kuulin eilen ku emäntä puhu jotain kovasta laihiksesta. Nyt se visiin alko, ku mut huijattiin pihalle siks aikaa ku eeli veti kipollisen muusia naamariin. Eivät helvetti oo antaneet aamun jälkeen mulle muruakaan syötävää. Heikottaa niin helkutisti, et ei täs enää mitään rauhottavii tarvita, ku taju lähtee jo pelkästä nälästä. Kattokaa ny vaiks tota kuvaa. Ihan on posket ja vatta lommolla.

Apuuvva.

ArtDeco

No nyte toi yonger on keksiny uuden sisustus tavan. Se meinas, että kun noi kaikki taulut on näin koiraperspektiivistä katottuna aivan liian korkealla, niin tehdäänpä seinälle ihka omaa taidetta. Se nakersi makkarin seinään oman taiteellisen luomuksen. Teos asettuu noin puolen metrin korkeuteen ja siis oikealla korkeudella näin koiran silmin katottuna. Olipa silmä miten taiteellinen tahansa, on tuosta tekeeleestä hyvin vaikea erottaa, mitä se esitttää, mutta niinhän nykytaiteen ominaisuuksiin kuuluukin.

Taiteilija itse ei ole kommentoinut teostaan mitenkään, päinvastoin sitä tuntuu hieman nolostuttavan kyseinen teos. Ehkä luomus on vielä keskeneräinen, sillä näyttää siltä, kuin olisi tarvittu muutama minuutti lisäaikaa taulun viimeistelyyn. Kun maestrolta kysyttiin, että mitä helvettiä sä nyt oot menny tekemään, ei se suostunut tulemaan koko makuhuonegalleriaan, vaan vetäyti häntä koipien välissä aivan muualle. Teoksesta jäi tekijälle ehkä huono maku suuhun, sillä maalin, lasikuitutapetin ja gyprokin yhdistelmä ei välttämättä ole niitä maukkaimpia materiaaleja kyseisellä työskentelymenetelmällä. Anyway, muutama milli lisää kaiverrusta, niin esiin olisi tullut uusi materiaali ja taiteen syvin olemus, eristysvilla.

Lukijat voivat kertoa kommenteissaan, mitä teos heidän mielestään esittää. Taululta puuttuu myös nimi, sillä taiteilija itse on ihan lukossa, kun sitä kysytää.

Crocs

Sampo Marjomaa sais koko tuotantokauden materiaalit seuraamalla kameran kanssa tota meidän Eeliä yhden ainokaisen päivän- Niin paljon kaikenlaista hauskaa poju keksii kokoajan.

Nytkin se meni tuulikaappiin makoileen ja hokas isännän crocseille uuden käyttötarkotuksen. Eipähä kuono nukkuessa kolahda lattialle, kun toi kantapäähihna tukee niin mukavasti.

Pantterit pakkasesa

Aamulla kun oltiin lenkillä paukkui ulkona -27 pakkanen. Päivällä auringonpaisteessa kylmyys hieman hellitti, jotta päästiin vähän ulos peuhaamaan.

Eeli teki taas kaikkensa ärsyttääksen mua. Jouduin jälleen kurittaan tota kakaraa.

Noin kylmällä ilmalla on pakko pitää pikkasen vauhtia yllä, sillä muuten voi tassut jäätyä maahan kiinni.

Eeli ja Karhu

Eeli ei pelkää mitään. Karhuakin piti nuolla.

OUTOJALÖYTÖJÄ

Tosta meitin asuntoalueen pääkadun vierellä kulkevan pyörätien varrelta on syssyn ja talven mittaan löytynyt mitä merkillisempiä ihmisten jätöksiä. Meitille koiruuksille paasataan koko ajan, että paskat pitää laittaa pussiin ja kiikuttaa roskikseen. Mää koitin kerran paskoa sellaseen vartavasten koirille suunniteltuun koirankakkapussukkaan. Ei se onnistu. Koittaakapa ite. Siks mä meenkin aina mettän pualelle ja etin sellasen vähän kärsineemmän näkösen näreen ja tuuppaan sille ihan ilmasen lannotuksen. Siellä sen dortillan ei pitäis häiritä ketään ja teenpä oman osani tän ekosysteemin pualesta. Että silleen.

Tota mä en ymmärrä, kun joku ääliö roudaa hyvännäköistä safkaa tonne mun lenkkireitin varrelle. Sieltä on löytyny monasti kokonainen leipäpaketti tyhjennettynä ja kerrankin oli ainaskin kymmenen hillomunkkia lumipenkalla. Vaiks olin just kotoa lähettyäni syäny oman vaatimattoman ruaka-annokseni (eeliö saa tuplamäärän), tollanen herkkumunkkien läjä tienpenkalla saa tällasen hyvinkin person kulinaristin makuhermot tirisemään. Munkkitarjottimen ohittaminen ilman maistiaisia on henkisesti hyvinkin raastavaa. Tollasesta voi saada elinikäisen trauman. Emäntä ei antanu meidän herkutella, ku se pelkäs, että niissä voi olla muutakin myrkkyä kuin kaloreita.

Eipä kulunu kuin viikko munkkien löytymisestä, kun samaan paikkaan oli kipattu valtaisa läjä Lihamakaroonilaatikkoa, mikä on myös meille gurmeeruokien ystäville kelpaavaa herkkua. Eikä saatu taaskaan herkutella. Isäntä kävi keräämässä osan ruuista pussiin ja kiikutti sen poliisiasemalle. Ei nekään uskaltaneet syödä sitä. Kun isäntä selitti, että ei hän sitä syötäväksi tuonutkaan, vaan tutkittavaksi, josko se olis myrkytettyä. Konsta selitti sitten, että koska mitään rikosta ei ole tapahtunut, eivät he voi lähettää sitä rikoslabraan tutkittavaksi. Se on niin kallista puhaa kuulemma. Täytyypi odottaa että joku kuollakupsahtaa ja tutkitaan sitten oliko se myrkkyä. Mun mielestäni on ainaskin rikollista touhua heittää ruokaa menemään, ainaskin pyörätielle koirien harmiksi.

Seuraavaksi isäntä kiikutti makaroonilaatikon kunnaneläinlääkärille. Ei sekään luvannu tutkituttaa sitä vedoten asian kalliuteen. Pussukan se kyl otti ja sanos heittävänsä rokeliin. Mä luulen, että se lämmitti sen mikrossa ja veti lounaalla naamariin.

Eikä täs kaikki. Viimeisin löytö oli taas viikko edellisestä. Paikka sama. Tällä kertaa pyörätielle oli jätetty säkillinen lihapiirakoita. Olis nekin kelvannu, mut taaskin paikka ohitettin talutushihnat kireyttään vinkuen. Tolla paikalla on myös lasten leikkikenttä, että jotta silleen.

Mitähän me mahdetaan seuraavaks löytää penkalta. Isäntä ainaskin toivos, että tää hyypiö jättäis vaiks kassillisen korkaamattomia kossupulloja, niin kelpais ainaskin sille. Tuskinpa veis niitä poliisiasemalle tutkittavaksi.

Eelicam

Äijä asensi videovalvonna vahtimaan Eelin tekemisiä.

Liiketunnistin laukaisi kameraan muutaman otoksen,

mutta poju oli koko päivän (9-15) tuhoamatta mitään.

Ongelmanuori

HELOU !!

Onpa taas aikaa vierähtäny viime päivityksestä. On pitäny niin kovasti kiirettä ton penikan kans, et ei oo kerinny kirjotteleen, vaiks joka päivä on tapahtunu jotain.

Eelillä(meillä) tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma ton eroahdistuksen kanssa. Poika on kiltti kuin mikä, jos joku on himassa sen kanssa, mut ans olla ku hetkeks joutuu jäämään yksin mun kanssa. Heti alkaa tuhomaan paikkoja oikeen urakalla.

Eelin leluja on yritetty säilyttää erilaisissa koreissa. Lelut ei pojua kiinnosta alkuunkaan, vaan lelukorin tuhoaminen oli alkuunsa sen lempipuhaa. Koreja on tähän mennessä kulunut lähes kymmenkunta. Seuraavaks emäntä saa käydä Ikeasta ostamassa rosterisen laatikkon, sillä haponkestävä teräs tuntuu olevan ainoa materiaali, mikä meillä kestää.

Monoja äijä on alkanut säilyttää vaatekaappin ylähyllyllä, sillä 150 € maksavii Salomonin hiihtokenkii ei ihan joka päivä raskii ostaa. Rosteriset monot on kuulemma pakkasella aika kylmät.

Jos äijää harmitti sen monojen pureskelu, niin arvaa sapettikko mua, kun toi kakara kävi repimässä mun hienot sertit työhuoneen seinältä. Emännän kaa niitä tippa silmässä sit liimailtiin uudelleen kasaan. Hommais perkuleen iiliskotti omat ruusukkeet niin näkee, ettei niitä ihan helpolla saa. Se on kovaa hommaa juoksennella häntä suorassa tuomarin kytätessä onks sul liian iso tai liian pieni pää. Aattele ite.

Ei sen pään koolla sit loppujen lopuks oo niin välii, mut jos se on yhtä ontto kuin tol Eelillä, niin se on paha, very paha.

Sit yhtenä päivän iski totaalinen katastroofi. Se saakutin p...kanokka repi meidän nahkasofan ihan riekaleiks. Lisäks oli kirjahyllystä levitetty kirjat lattialle ja osa luettu kannesta kanteen.

Eikä tässä kaikki. Seuraavana päivänä oli stailattu toinenkin nahkasohva samalla lailla. Aamulla emäntä laitti tuolit sillai eteen, ettei takkahuoneeseen olis päässy. Ei auttanu. Helvetti kun mua harmittaa. Mun oli tapana makoilla päivisin noilla sohvilla, enkä elinaikanani ole yrittäny niitä pureskella. Hyvin varovasti kävin aina soffalle makkaamaan, ettei kynnet vaan raapis naarmuja nahkaan.

Eilen äijä asensi Weppikameran kirjahyllyn päälle. Kamerassa on liiketunnistin. Eeliö katteli kaikessa rauhassa asennushommii. Kun emäntä tuli kotiin oli kaikki muut paikat laitettu mullin mallin, mut kameran kuvaus sektorilla ei oltu käyty ollenkaan. Kamera oli kyl lähtenyt monta kertaa käyntii(äänitunnistin), mut filmeissä ei näkyny mitään. Varsinainen James Bond, kun osaa välttää valvontakameratkin.