Käry kävi

Aamupäivän vietin siinä samassa putkassa, mis Eeli on viättäny koko lapsuutensa. Mulla vaan oli sit viäl se saakelin tötterö kaulassa. Mä tunnen itteni ihan aasiksi kun semmonen täytyy olla päällä. Eiks noi humanit nyt usko, et en mää nyt aio haavaani nualla, enkä tikkejä repiä. Onks koiralla muuta mahollisuutta hualehtia henkilökohtaisesta hygieniasta kuin nualemalla. Toi tötterö kyllä estää päivittäisen alapesun tosi täydellisesti. Vehkeet alkaa haista pian niin karseelta, et silmiikin kirvelee.

Tänään ku äijä oli tullu iltapäivällä himaan ja sen puhelin soi, kerkesin hetkeksi valtaamaan soffalta sen mestan. Tottahan toki siitäkin käry kävi ja jouduin takasin lattialle makkoomaan. Käyhän sekin kunhan ei tarvii sitä tötteröö pitää.

Tikkitakki

Hengissä ollaan ! Aikamoisen vetoketjun se lekuri tohon mun konttiin on tekassut. About kolkyt tikkii. Eka yö leikkauksen jälkeen oli ihan hirvee. Mulle oli laitettu sellanen saakutan tötterö kaulaan ja sit pakotettiin koisaamaan lattialla. Emäntä kyl nukku mun vieressä, mut krapulan lisäks yöllä alko niin hirvee särky, et ei voinu muuta kun itkee. Aamulla se sit kumminkin alko helpottaa ja iltapäivällä pystyin jo kolmella jalalla konkkaamaan mettään paskalle. Takas sisälle äijä sit joutus mut kumminkin kantaamaan, ku kontit meni metässä alta, enkä päässy kanervikosta omin avuin.

Tänään on sit ollu jo parempi päivä. Pääsen omin avuin käymään pihanperällä ja päivällä onnistun kiipeemään jo soffallekin kun äijän silmä hetkeksi vältti. Se muuten lupas koisata mun kanssa ens yön lattialla. Laitetaan takkahuoneeseen patjat ja katotaan Canalilta joku hyvä leffa. Oiskohan emännällä jossain sipsejä piilossa?

Eeli kävi tänään kanssa konttikuvauksessa. Se oli ihan kännissä kun tuli äijän kanssa himaan. Siitäs sai , kun ilkku ja härnäs mua muutama päivä sitten.

Kuvista oli näkyny, että senkin etuvasurissa on samanlainen vika ku munkin etukontissa. Tää on sit tämmönen invaliidisairaala tälläkertaa ja ilmeisesti tulevaisuudessakin. Äijä varmaan alkaa rakentaa tohon ulko ovelle kohta invaramppia ja Emmännän autoon pitää asentaa invanosturi.

Tässä sitä nyt koitetaan pikkuhiljaa toipua, mut se nyt ainaskin on varmaa et ei musta enää mitään Artsi Bryggaree enää tule.

Kertoilen taas kuulumissii, et pysykää kanavalla.

Talvenselkä taittunut.

Ohhoijaa !!!

Talven selkä alkaa olla taittunut, niin kuin munkin selkäni. Lekuri röntgenöi mun ropan kokonaan ja kuveista näkkyy, et mun selkää vaivaa totaalinen rapistuminen. Niin on nikamat ruastuneet ja jumissa kuin vanhan laron ovensaranat. Toi peräpää kulkee ihan omia reittejään ja liukkaalla se ei taho pysyä pystyssä ollenkaan. Kaiken kukkuraksi tosta vasemmasta takapolvesta on ristisiteet pamahtaneet paskaksi. Niitä nyt sit maanantaina koitetaan leikkaamalla korjata. Voihan helvata sentään. Ainaskin kuus viikkoo joudun lenkaamaan kolmella kontilla. Mitehän se kuseminenkaan onnistuu ? Täytyy varmaan harjotella toispualista merkkausta.

Oltiin tossa alkuvuaresta Pasalassa evakossa, ku noi remppas ton Eelin tekemät tuhot taasen kuntoon. Nytten on parketit niin pliukkaat, et on helppo kyllä tanssahdella.

Eelistäkin tais ton evakkoreisun aikana kasvaa aikuinen koira, kun se on antanut uuden sohvakalustonkin olla ihan rauhassa. Niihän Karjalalaisetkin sanoo, et evakkoreissut koulii ja kasvattaa.

En oo paljon päässy lenkkeilemään, mut onneks asutaan täs ihan metän reunassa, niin voin ihan itekseni käydä katavapuskan takana kyykkimässä. Miäli kyl tekis lähtee mettälenkille toisten kanssa, mut ei näillä konteilla enää pysy perässä ja sit on pitän aikaan paikat niin helkutin kipeet, et parempi vaan kun käyn tualla pihanperällä.

Pistän taas lisää juttua, jos selviin hengissä maanantaiseta lekurireissusta.

Seejuu.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Hellou evrybody!

Onpahan tullut oltua aika pitkään täydellisessä mediapimennossa. Ei oo kerinny kirjotteleen, ku täs syksyn hämärissä nää päivätkin on käyneet kauheen lyhkäsiksi. Toi pimeys on kyl tosi masentavaa ja väsyttävää. Mää voisin nukkuu vaiks koko armaan päivän.

Lenkitkin täytyy tehdä aina pimeessä. Kyllähän se kyrsii, mut en valita.

Eeli kävi tänään Suomen itsenäisyyden kunniaksi Tampesterissa näytelyssä. Ne lähti aamulla kuudelta emännän kanssa ajeleen sinne ja mä jäin äijän kanssa makoilemaan kotiin. Se tuli töistä vasta aamu viideltä ja siispä koisattiin ihan sujuvasti puoliin päiviin. Herättiin molemmat kauhiaan kusihätään. Pakko sit oli nousta ja toisetkin oli jo tulossa Tampereelta himaan päin.

Eeli sai näyttelystä ihan kelvollisen arvostelun:

- Correct breed type. Very nice outlines. Typical head and expression. Correct dentition. Good neck and topline. Exellent shape of ribcage. Very well angulated. Moves with good drive. Front pasterns (?) spoil the picture. Typical coat.

NUO ERI, NUK 3

Tuomari: Irina Poletaeva

Jotenkin toi Eelin rento juoksutyyli, mis paiskitaan etutassuja eteen, ei soipinu ton venakon silmään ja siit miinusta ja sijoituksen putoominen kolmanneksi. Täytyy reenata juoksemista.

Otettiin sit samalla muutama Joulukuvakin, kun kerran ruvettiin poseeraan. Monsterilla on tossa tonttulakki suussa. Se oli sit entinen kuvien oton jälkeen.

Hyvää Itsenäisyyspäivää,

Joulua ja Uutta Vuotta

toivoo:

Otto & Eeli

Helgan uutisia

Vihdoinkin sieltä Hesan Helgalta tuli tietoo siitä botox-tutkimuksesta. Mun konttiin ruutattiin sittenkin vaan lumelääkettä. Aloin itekkin uskoo, et oisin saanu jotain kunnon mömmöö, kun jalka välillä tuntuikin paremmalta. Ehkä se olikin lämpimän kesän aikaansaannosta, sillä nyt kun syksyn koleus on alkanut, niin nivelet tuntuupi taas natisevan vanhaan malliin. Ei oikeen viitti lenkillekkään lähteä. Antaa emännän painaa ton Eelin kanssa vaan.

Alakorvessa

Mulle sopii tää sivustakattojan rooli ihan hyvin, vaikkakin joskus harmittaa, kun tekis mieli sanoo tolle jolpille, et annaskun pappa näyttää. Ei niitten touhusta aina oikeen tunnu tulevan yhtään mitään ja mua väähän tuskastuttaa katella kun yksinkertaisetkaan asiat ei aina mee jakeluun. Jumankekka.

Eeli ja Grillivartaat

Oltiin tossa syyskuun lopulla saaressa vähän viimeistelemässä tota junioria syksyn kokeita varten. Eeli kyl on innokas uimari ja menee kyllä veteen niin, että mäiskähtää, mut yhessä hakuruutu treenissä se ei millään ymmärtäny, et lokki on kaislikossa piilossa. Mää huusin vaihtoaitiosta sille, että käytä s....tana sitä nenääs, ei se oo pelkkä tuulen halkoja. Ei se ymmärtäny ollenkaan. Sit emäntä anto mun tulla näyttämään ja ei se ollu kun sekentti ku mää sen lokin sieltä kipasin hakemassa. Ei ollu vaikeeta.

Siihen se Eelin eka koe tuolla Pomarkussakin karahti. Jätkä kun ei tajuu et kuonolla voi tehdä muutakin kuin olla työntämässä sitä toisten takapuoleen. P....kele.

Pomarkun koeselostus:

Satakunnan noutajakoirayhdisty ry

Tuomari Ossi Kähärä

Haku: Aloittaa haun löytämällä kanin, minkä jälkeen koira ei enää suostu itsenäiseen hakuun. Tuomari keskeyttää.

Ohjattavuus: Lähtee toisella lähetyksellä hyvin linjalle ja suorittaa tehtävän ohjattuna.

Paikallistamiskyky: Saa hyvät havainnot. Suorittaa kummankin tehtävän itsenäisesti.

Riistan käsittely: Yksi pudotus luovutuvaiheessa. Ei muita puutteita.

Muut ominaisuudet: Pysyy ammuttaessa.

Yleisvaikutelma: Rauhallinen tyyli, selvittää ohjaustehtävän hyvin. Tehoton haku sulkee koiran pois palkinnoilta.

ALO 0

Hakuruutu Vehmaalla

Epeli oli niin tarkka p0ika, että löysi hakuruudusta viikkoja vanhan variksen raadonkin, mutta sen joutui tuomari kyllä hakemaan ite. Liekö raato haitannu muittenkin työskentelyä? Läpi meni tääkin osio ja sitten vaan jäljelle. Aamuryhmästä 5 /9 pääsi pupua ettimään ja löysiväkkin sen.

Äijä kans sais keskittyy tohon kuvaamiseen vähän paremmin. Käret vapisee ainaski 8 rihterin verran. Muuten ihan kelpo kuvaa HTC-kännyllä tulee.

Huomasitteko kun tuomari kävi hakemassa kuksallisen kaffetta? Äijä tais lorautaa sille tilkan jallua kermaksi, a vot, rupes arvostelut paranee.(witsi)

Eelin taipparit

Eeli-poika suoritti tänään taipumuskokeen hyväksytysti.

Tuomari Ossi Kähärän arvostelu:

1. Sosiaalonen käyttäytyminen:

-Iloinen noutaja

2 .Uimahalu:

-Menee empimättä veteen

3. Hakuinto:

-Innokas koko ajan

4. Noutohalu:

-Ottaa spontaanisti kaikki riistat

5. Nouto-ote:

-Taspainoiset otteet, yhdestä lokista hieman pinnallinen

6. Palauttaminen:

-Pääsääntöisesti ohjaajalleen, hieman omistushaluinen

7. Reagointi laukaukseen:

-On tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky:

-Hyvä itseluottamus. Jäljestää kanille ja noutaa

9. Yhteistyö:

-Hyvä

10. Yleisvaikutelma:

-Erittäin innokas. Sopiva vauhtinen koira. Selvittää kokeen tehtävät. Osoittaa taipumuksia.

HYVÄKSYTTY

Hyvä Eeli ja Pirkko, Otto-eno onnittelee.