Äijäenergiaa

Viime viikonloppuna äippä oli Kuopiossa jossain koirajutskussa ja me miehet oltiin keskenämme himassa. Äijän kanssa päästiin Pähkinämäkeen lenkkeileen. Mä sain löntystellä aina lenkillä omaan tahtiin ilman hihnaa. Äijä koitti opettaa räkänokkaa kulkemaan remmissä ilman vetämistä.

Kyl me sitten saatiin siäl mettässä vähän irrotellakin. Oli tosi kivaa juosta ku pakkanen oli jäädyttäny hanget kantaviksi.
Tarvaisissakin käytiin lauantaina pikkasen klapihommissa. Siellä mummi vei meidät pienelle lenkille, mut ei sen voimat oikeen riittäny ton Eelin tyyräämiseen.

Äijä oli homannu illaksi kaljaa, sipsejä ja puruluita. Niitä me sitten musutettiin ja katottiin telkkarii. Vähän mua harmitti ku se ei ottanu mua mukaan saunaan, vaan mä jouduin vahtimaan tota penikkaa.

Ihan mukavasti meni viikonloppu, kun äippä ei ollu järjestämässä niitä iänikuisia reenejään. Oltiin vaan kuin Ellun kanat. Kolme äijää sohvalla rötköttämässä ja leffaa kattomassa. Ei häiriötekijöitä.

Synttärit

Eeli-poika täytti sit tänään 1-vuotta. Emäntä leipo meille synttärikakut juhlan kunniaksi. Ei gosse oikeen ymmärtäny aluks makslooran ja nakin päälle mitään. Lipitteli vaan kakun päälle koristeeksi kaadettua piimää. Kyl se sit lopulta huomas, että kupissa oleva herkku onkin syötävää.

Et paljon onnee vaan räkänokalle !

Sukulaisii

Olipa tänään kiva päivä, kun sukulaiset Ulvilasta tulivat kylään. Vähän mua harmitti, kun mua ei otettu mettään mukaan, vaan jouduin jäämään kotiin Karin ja Äijän kaa. Muijat ja Eeli oli treenamassa Pähkinämäessä ku mä jouduin kuunteleen noitten ukkojen juttuu autoista, moottoripyöristä ja jostain kumman pahkasioista.

Sain mä vähän temmeltää pihalla nuorisonkin kanssa. Ei tahdo enää tämmönen vanha koiruus pysyä noitten skidien vauhdissa mukana. Mun ei annettu paljon muutenkaan peuhata, kun toi koukkupolvi kränää edelleen nääs. Ei oo vanhaks tulemista.

On tolla mun pikkusysteri Jawalla vaan komiat penskat. Vasemalla Tiira-sisko ja oikeella Eeli-veli. On toi Eeli aika rohjo noitten narttujen vieressä, vai mitä?

Tigerin alamäki

Isäntä jätti aamulla Eelille tarkoituksella vanhan golf lehden luettavaksi. Tuntui olevan ihan hyviä juttuja kun oli noin tarkkaan luettu. Ainoastaan lelukori N:o 123 oli tuhottu, mutta kaikki huonekalut oli saanut olla rauhassa. Ikunnalaudan pikku purnukatkin olivat paikallaan, onneksi, sillä kaikki posliiniset on jo rikottu ja jäljellä on vain lasisia.

Me käytiin äijän kanssa zoojatarissa valkkaamassa pari pientä puruluuta, ettei päivisin tarvi pelkäästään aikakauslehtiä lueskella. Mää valkkasin noi luut muuten ihan ite. Ne oli muuten kaupan suurimmat savustetut luut. Myyjä anto mulle muuten namujakin maistiaisiksi. Ihan gliffaa. Voin mennä joskus uudestaankin.

Jatkojäristyksiä

Isäntäväki jätti meidät taas tänään koko päiväksi iteksemme. Eelipoikahan tuskastui ja tylsistyi tähän yksin oloon. Jollain konstilla se pirulainen sai ton portin nurin ja pääsi mellastaan tonne olkkariin. Se oli sen pianojakkaran loppu. päällinen ja pehmusteet sai sen päivästä kyytiä, että jotta. Eikä sekään vielä riittäny. Kolme kirjaa kirjahyllystä riekaleiksi ja kodinhoitohuoneen uudet vetimet pieniksi tikuiksi. Joku emännän sinisistä ikunnalaudalla olleista koristepurnukoistakin täytyi murskata tuusan nuuskaksi.

Äijä tuli ekana kotiin ja poltti hihansa totaalisesti. Se nappas ääliön hihnalla kiinni ja vei väkisin pojun kattoon tekosiaan. Eeli kyllä tajus tekonsa, mut saas nähä ottiko se opikseen. Mä oon ton äijän kans ihan samoilla linjoilla. Ei tosta modernista pehmeestä kasvatuksesta oo mihinkään. Näkeehän sen tuolla kaduillakin, kun nykynuoriso ei kunniota ketään, eikä mitään. Pahojaan tekevät sen kun kerkiävät. Kakarat on kasvatettava kurissa ja nuhteessa.

Kaamea kapula

Tultiin juuri lekurista ja nyt on sit aivan kauhee kankkunen. Jalat ei taho ollenkaan kantaa, eikä pysty edes kuselle lähteen. On noi humanit sit julmii, ku ne koiruudelle tällaisen olon järjesti.

Eikä siin sitte kaikki. Röntgen kuvista ilmeni, et meikäläisen ura on sitte urheilijana ohi. Kortisoonipiikki laitettiin sököön niveleen, mut ei se sitä enää korjaa, eikä enää leikkelemisestäkään oo apua. Lontoon Olympialaiset jäi sitte haaveeks. Mä lähen eläkkeelle tai siirryn valmentajaks, mut omat kisat on sitte förbi.

Onneks toi Heikkisen Matti näytti Norskeille kummasta päästä kana kusee.

Kortisoonii konttiin.

Mää joudun tästä lähteen lekuriin. Vanha vaiva mun tenniskyynärpäässä ei oo helpottanu, vaiks oon ollu jonniinmoisella lääkekuurillakin. Tänään se tohtori iskee multa tajun kankaalle ja lykkää kortisoonipiikin mun etujalkaan. Saas nähä auttaako se.

Kuulin eilen ku emäntä puhu jotain kovasta laihiksesta. Nyt se visiin alko, ku mut huijattiin pihalle siks aikaa ku eeli veti kipollisen muusia naamariin. Eivät helvetti oo antaneet aamun jälkeen mulle muruakaan syötävää. Heikottaa niin helkutisti, et ei täs enää mitään rauhottavii tarvita, ku taju lähtee jo pelkästä nälästä. Kattokaa ny vaiks tota kuvaa. Ihan on posket ja vatta lommolla.

Apuuvva.