OUTOJALÖYTÖJÄ

Tosta meitin asuntoalueen pääkadun vierellä kulkevan pyörätien varrelta on syssyn ja talven mittaan löytynyt mitä merkillisempiä ihmisten jätöksiä. Meitille koiruuksille paasataan koko ajan, että paskat pitää laittaa pussiin ja kiikuttaa roskikseen. Mää koitin kerran paskoa sellaseen vartavasten koirille suunniteltuun koirankakkapussukkaan. Ei se onnistu. Koittaakapa ite. Siks mä meenkin aina mettän pualelle ja etin sellasen vähän kärsineemmän näkösen näreen ja tuuppaan sille ihan ilmasen lannotuksen. Siellä sen dortillan ei pitäis häiritä ketään ja teenpä oman osani tän ekosysteemin pualesta. Että silleen.

Tota mä en ymmärrä, kun joku ääliö roudaa hyvännäköistä safkaa tonne mun lenkkireitin varrelle. Sieltä on löytyny monasti kokonainen leipäpaketti tyhjennettynä ja kerrankin oli ainaskin kymmenen hillomunkkia lumipenkalla. Vaiks olin just kotoa lähettyäni syäny oman vaatimattoman ruaka-annokseni (eeliö saa tuplamäärän), tollanen herkkumunkkien läjä tienpenkalla saa tällasen hyvinkin person kulinaristin makuhermot tirisemään. Munkkitarjottimen ohittaminen ilman maistiaisia on henkisesti hyvinkin raastavaa. Tollasesta voi saada elinikäisen trauman. Emäntä ei antanu meidän herkutella, ku se pelkäs, että niissä voi olla muutakin myrkkyä kuin kaloreita.

Eipä kulunu kuin viikko munkkien löytymisestä, kun samaan paikkaan oli kipattu valtaisa läjä Lihamakaroonilaatikkoa, mikä on myös meille gurmeeruokien ystäville kelpaavaa herkkua. Eikä saatu taaskaan herkutella. Isäntä kävi keräämässä osan ruuista pussiin ja kiikutti sen poliisiasemalle. Ei nekään uskaltaneet syödä sitä. Kun isäntä selitti, että ei hän sitä syötäväksi tuonutkaan, vaan tutkittavaksi, josko se olis myrkytettyä. Konsta selitti sitten, että koska mitään rikosta ei ole tapahtunut, eivät he voi lähettää sitä rikoslabraan tutkittavaksi. Se on niin kallista puhaa kuulemma. Täytyypi odottaa että joku kuollakupsahtaa ja tutkitaan sitten oliko se myrkkyä. Mun mielestäni on ainaskin rikollista touhua heittää ruokaa menemään, ainaskin pyörätielle koirien harmiksi.

Seuraavaksi isäntä kiikutti makaroonilaatikon kunnaneläinlääkärille. Ei sekään luvannu tutkituttaa sitä vedoten asian kalliuteen. Pussukan se kyl otti ja sanos heittävänsä rokeliin. Mä luulen, että se lämmitti sen mikrossa ja veti lounaalla naamariin.

Eikä täs kaikki. Viimeisin löytö oli taas viikko edellisestä. Paikka sama. Tällä kertaa pyörätielle oli jätetty säkillinen lihapiirakoita. Olis nekin kelvannu, mut taaskin paikka ohitettin talutushihnat kireyttään vinkuen. Tolla paikalla on myös lasten leikkikenttä, että jotta silleen.

Mitähän me mahdetaan seuraavaks löytää penkalta. Isäntä ainaskin toivos, että tää hyypiö jättäis vaiks kassillisen korkaamattomia kossupulloja, niin kelpais ainaskin sille. Tuskinpa veis niitä poliisiasemalle tutkittavaksi.