Perinteinen paikka

Määkin joskus makailin tollai meijän narikassa. Nyt äijä laitto sinne patjan ja Eeli hokas heti, et se on mahtava paikka makoilla. Ei oo poika koko päivänä tehny mitään tuhoja, kun on noin hieno petipaikka. Voi olla, et putka jää pian pois käytöstä.

Black Scoter: Syssymällä

http://koirannettikoulu.blogspot.com

Syssymällä

Terveterve. Täs on taas vierähtäny monta kuukautta ku viimeks oon päässy kirjotteleen tänne. Äijä on ollu niin pirun kiireinen koko syksyn. Se pelannu sitä saamarin kolopalloo joka saakutin vapaapäivä. Sit sil on se kauhee motoguzzikin. Ei se enää juurikaan kerkii mun kanssa mitään touhuileen, saatikaan tänne kirjottaan näitä mun aatoksia. Mun alkaa muutenkin jo ikä painaa niim perskuleesti ja sit kaiken lisäksi emmää kauan pärjää enää tolle Eelille(kuva alla). Se saa tupla-annoksen safkaakin ja kasvaa kuin mikäkin syöpäläinen.

Eeli

Järkee tol kakaral ei sitte oo tippaakaan. Se on syäny meijän kodinhoitohuoneen lattiakaivon kannen vaiks kuinka monta kertaa. Sit siel kaivos on kuminen tulppa, joka estää paskanhajun tulemasta kämppään. Se on syäny jo ainaskin neljä niitä kumitulppia. Ja kämpässä haisee arvakkaapas vaan. Niin, ehta paska.

Muovinen kaivonkansi

Nyt aijäl meni lopullisesti hermo. Se kävi vesijohtoliikkeestä ostamassa tollasen helkutin kalliin haponkestävän ritilän. Sit se haki eläinkaupasta sellasta sitruunanhajusta ainetta. Silikoonilla ritilä kaivoon kiinni, sitruunasumutetta päälle. Jos tää ei auta, niin haetaan haulikko.

RST kansi (27 €)

Möksällä

Käytiinpä pikasesti möksällä viettämässä kuumaa kesäpäivää.

Kahden maattavalla vuodesohvalla on tosi kiva loikoilla.

Vesi oli matalassa merenlahdessa jo tosi lämmintä. Onneksi, sillä heti kun päästiin veneellä kiinni laituriin, Eelin piti mennä ihmettelemään tuota sille niin uutta ja outoa elementtiä. Niin siinä sitten kävi, kun kurkottellee laiturilta liian pitkälle. Plumps ja pikkukaveri putosi mereen.

Yllätys, yllätys. Poju osaskin uida ihan luonnostaan. Ja hyvin uikin, eikä saanut vedestä mitään traumoja. Tossa kuvassa kylläkin vedän itse vapaalla tyylillä kuono vettä halkoen.

Uimareissujen välillä kerittiin vähän poseeraamaankin.

Ja taas uimaan ja hakemaan emännän heittämiä damja.

Kyläilijöitä

Mun lilla systeri Jawa kävi eilen kylässä näyttämässä Tiira- pentuaan, joka on muuten ton meidän räkänokan sisko. Ei mua noi pennut kiinnostanu, mut tekotapa kyl viehättää.
Täs on nyt sitten sertiä vaille muotovalio, Boompaws Black Scoter, alias Otto. Jos joku kehtaa viäl sanoo mua paksuks, niin voin vaikka murista niille kommenteille. Ei paksuille koirille sertiä anneta.

Vares

Nää kuvat ei oo siitä Turussa kuvattavasta uudesta Vares-elokuvasta, vaan ihan meidän trekolista, kun opetettiin Eeliä vähän oikeella variksen raadolla.

Näin tuodaan saalista oikeaoppisesti.

Vähän räkänokkaa ens alkuun pelotti toi iso musta lintu, mut sit se lopultakin uskalsi jopa ottaa sitä siivestä kiinni ja raahata kappaleen matkaa. Saas nähä tuleeko siitä koskaan noutajaa ?

YÖK !

EELIN KEELIN KLOT

Mä oon melkosen väsyny nykyään. En oo nukkunu oikeen kunnon yö-unia kuukauteen. Kokoajan pitää olla tarkkana, ettei toi räkänokka iske teräviä hampaitaan mun kalleuksiini.

Oon jo harkinnu muutamista asumaan itekseni, mut ku ei oo oikeen varaa, eikä noista näyttelyhommistakaan oikeen rikastu. Palkinnoksikin saa, jos yleensä saa mitään, vain alpakka kippoja tai kankaisia ruusukkeita. Antaisivat edes pussillisen nappuloita, et tällaanen vanhapoikakin vois vähän itsenäistyy.

Joskus(kylläkin aika harvoin) sen kanssa voi harrastaa vaikka sukan repimistä. Ei siitä kyllä viel mitään vastusta saa, vaikkakin kiitettävän sinnikäs se kyl on.

Säälittävän näkönen rääpäle

Tää on harvinainen kuva siinä mielessä, että

harvoin on hetkiä, kun penikka ei roiku mun korvissa.

(mulle vois laittaa jo vaikka kuinka monta korvarengasta)

Mun vanha talja saa joskus kyytiä niin, että nahanriekaleet vaan pöllyää. Pian se varmaan koittaa nylpyttääkin sitä. ( kuten olen itse mukamas joskus tehnyt)

Super viikonloppu

Olipas aika kova näyttely viikonloppu. Lauantaina oli Sauvossa ryhmänäyttely. Sieltä napsahti sitten serti. Se oli sitten jo toinen mulle, eli yhtä vaille muotovaliota ollaan. Tuomarina oli Santamäen Markku.

- Sopivan kokoinen. Runko mittasuhteiltaan oikein hyvä. Ilmeikäs pää. Erinomaisesti asettuneet korvat. Laaja rintakehä. Lantio-osan tulisi olla suorempi. Hyvä häntä. Vahva turkki. Tulisi liikkua takaa vaivattomammin ja reippaammin. Käyttäytyy ja esitetään hyvin.(emäntä käski painottaa tota)

KÄY ERI 1. Paras uros 1. VSP. SERT

Ruusut ja pystit messissä

Sunnuntaina sitten käytiin Raisiossa Vaisaaren koulu kentällä Spanielikerhon näyttelyssä.

Hansin bootsit

Siellä oli tuomarina joku Ruåttalainen Hans Rosenberg. Oli aika omituisen näköinen ukkeli. Kengät sil oli kyl aika kämeet. Mun taiskin vähän pasmat seota, kun kattelin vaan sen bootseja.

Hejjsan !

Sen kehäsihteerin ruåttinkielisestä arvostelukirjoituksesta ei sitte ota selvää Erkkikään. Varsinaista töherrystä.

KÄY ERI 2. Paras uros 3. Vasert.

Et eipä pajon jäänyt vaille sitä kolmatta sertiä ja muotovalion arvonimee. Olis saanu tulla et ei tarttis hypätä näis missikisoissa kaikenmaailman homppeleitten kopeloitavana.

David vs Goljat

Ei toi pikkukaveri taidakkaan olla mikään nössö. Ihan mukavaa sen kanssa onkin pihalla peuhata. Rohkeasti se käy kimpuun. Tottahan toki mun täytyy vähän himmata, ettei mee jätkä ihan rikki.

Illalla, kun oon väsyny ja on nukkumaan meno aika, en kyllä siedä tollasta peliä olenkaan. Eelin on silloin pysyttävä kyllä kaukana, sillä nukkuvan karhun häiritseminen on tosi vaarallista.

EELI

Eilen olin mukana Ulvilassa, kun käytiin hakemassa se penikka Raisioon. Kaverin nimi Boompaws Ducati Monster eli tuttujen kesken Eeli. Matka meni mukavasti, vaikka olikin aikamoinen helle.

Mäkin tapasin mutsin ja ukkon pitkästä aikaa ja siskonkin kanssa oli kiva peuhata. Vanha Amigo oli kyl tullut ihan kuuroksi, eikä se paljon jaksanut touhuta. Kotiin tultiin ihan hyvissä ajoissa. Mä olin yksin takahutlarissa ja pentu matkusti etupään jalkatilassa.

Se on poika sit silleen, että jalkapalloa on treenattava paljon, jos aikoo mahtua "Tikken United" joukkueeseen.
Ei taida susta tulla uutta Becksiä, kun noi jalat tuntuu olevan ihan eri paria. Onneks voi käyttää leukaa apuna.
Mico on tosi harmaa partainen kubbe ja umpi kuuro, mut muuten ihan ilosella päällä
Täs on Eelin sisko Tiira. Se jää Ulvilaan ja taitaa olla tulevaisuuden nome-tähti. Sen oikee nimi on muuten Honda Monkey

Paluksen prätkät

Ny ne kävi sunnuntaina sielUlvilas kattoos niitä kakarii. Äijä oli ottanu kauheesti kuvii niistä.

Pentujen kennelnimet oli annettu motskarien mukaan, mikä on ihan loogista kun äiteen nimi kerran on Jawa.
Siel oli kuulema Kawasakii, Suzukii, Hondaa ja vaiks mitä.
Täs kuvas on koko moto-gp varikolla välitankkauksessa.

Kevät 2010

Moi taas pitkästä aikaa. Tässä kevään tuloa odotellessa ei oo paljonkaan kerinny kirjotteleen tänne blokiin. Jospa nyt sitte koittas olla pikkasen aktiivisempi.

Viime viikolla isäntä alko laittaa safkaa anopin kasvattamista porkkanoista, ku yllätyttiin ihan oikeesti. Oon kyl kuullu, että lapukoita on mustii, keltasii ja ruskeita. Ei ollakyl ennen nähty tollasen väristä porkkanaa ku toi keskimmäinen. Maistui kyllä ihan samalle kun noi toisekkin, mut väri vaan oli kummallinen.
Pääsiäisenä käytiin Mynämäessä mämmillä. Ailikin oli siel käymässä. Se tuli sinne bussila. Mä en oo koskaan ollu bussissa. Mahtoi olla jännää. Aili osas tosi hienosti kerjätä herkkuja. Sen emäntä oli opettanu sitä pitkään ja hartaasti. Mä osasin kerjätä jo syntyessäni. Se on yks meidän rodun ominaispiirteistä.
Nyt mä koitan nauttii näistä viimeisistä viikoista herrana ja hidalkona. Toukokuussa pitäis sen kaamen kakaran sitte tulla. Mun ja äijän mancaveen sil ei ainaskaan oo mitään asiaa, sillä tää on MUN nojatuoli, mis MÄ lököilen ja missä MÄ katton äijän kanssa poliisikoira Rexiä.

Karvanlähtöä

On ollut aika hiljasta viimeaikoina. Talvee jaksaa vaan pitää edelleen. Nyt alkaa olla jo sen verran hangenkantoakin, että voipi juoksennella nietoksilla. Joskus vaan tassu muljahtaa läpi lumen ja pakkaa rikkomaan tassujen reunat. Karvat tuppaa näin keväällä lähtemään ja äijä ottikin ton furminaattorin ja harjas mut oikeen kunnolla. Terassin kaiteelle kerty aikamoinen villakoira ja olokin keveni ihan mukavasti. Jätettiin karvat kaiteelle, jos vaikka pikkulinnut tarttee pesänrakennusainetta.

Haveri

Lähettiin eilen äijän kanssa merenjäälle luisteleen. Mulla oli valjaat ja 6 metrin jäljestysnaru niissä kiinni. Pisteltiin meneen aika vauhtia, kun oli mukava takatuuli. Puolimatkassa Väskin saareen pysähdyttiin vähän huilaamaan, kun äijä vahingossa astu luistimella mun narun päälle. Siitä se kankee ukko meni nurin niin, että napsahti. Napsahdus, tai pikemminkin rusahdus kuulu äijän alta. Onneksi se ei ollut mikään luu, mikä rusahti, vaan toinen sauva jäi sen alle ja se oli moro se sauva sen jälkeen. Takaspäin tultiinkin sitte vähän verkkasemmin ja yhdellä sauvalla. Ihan mukavaa siellä jäällä oli juosta ja kerrankin sai ravata oikeen kunnon vauhtia. Mennään varmaan vielä uudelleenkin, mutta ilman sauvoja. Tulee lian kalliiksi, jos joka reissun jälkeen täytyy ostaa uudet köpit (70€/pari) .

"Rauniokoira"

Joskus pentuna haaveilin raunio- ja pelastuskoiran hommista. Käytiin kerran tutustumassakin rauniokoirien harjoitusradalla, mutta emäntä totesi, että ei se ole meidän hommia. Syynä siihen oli se, kun ohjaajat joutuvat pitämään oransseja haalareita. Jos haalarit olis olleet siniset, musta olis ehkä tullut rauniokoira ja olis nyt varmaan Haitilla hommissa.

Nyt verestän noita lapsuusajan haaveita repimällä Makkea hupusta ympäri pihaa. Käyhän tääkin pelastusharjoituksista.

Turku Winter KV 23.-24.1.2010

Mä oon poikki. Kertakaikkiaan poikki.

Emäntä raahas mut heti aamusta tonne Turun Messukeskukseen koiranäyttelyyn. Siellä mua vietiin taas narusta ympäri ämpäri kehää. Tyttökoirat vaan katteli, kun meikämanne juoksenteli siellä niinkuin mikäkin näyttelyeläin. Olisin niin mielellään puuhastellut niitten likkojen kanssa ihan jotain muuta, mutta ei niin ei. Kyl harmittaa ja sapettaa ja kaiken kukkuraksi viel väsyttääkin niin hemmetisti.

Well nature dog of good size. Nice head and good expression. Level topline. Good deep brisket.

Nice coat texture. Moves very well.

ERI, KÄK 2.

Alex Krasilnikoff, Tanska

Koff, Koff. Kas kun ei Olvi. =:)

Umpihankijuoksua

Essi-koiran kanssa on kivaa ottaa spurtteja lumisessa metsässä.