Moi taas pitkästä aikaa. Tässä kevään tuloa odotellessa ei oo paljonkaan kerinny kirjotteleen tänne blokiin. Jospa nyt sitte koittas olla pikkasen aktiivisempi.
Viime viikolla isäntä alko laittaa safkaa anopin kasvattamista porkkanoista, ku yllätyttiin ihan oikeesti. Oon kyl kuullu, että lapukoita on mustii, keltasii ja ruskeita. Ei ollakyl ennen nähty tollasen väristä porkkanaa ku toi keskimmäinen. Maistui kyllä ihan samalle kun noi toisekkin, mut väri vaan oli kummallinen.
Pääsiäisenä käytiin Mynämäessä mämmillä. Ailikin oli siel käymässä. Se tuli sinne bussila. Mä en oo koskaan ollu bussissa. Mahtoi olla jännää. Aili osas tosi hienosti kerjätä herkkuja. Sen emäntä oli opettanu sitä pitkään ja hartaasti. Mä osasin kerjätä jo syntyessäni. Se on yks meidän rodun ominaispiirteistä.
Nyt mä koitan nauttii näistä viimeisistä viikoista herrana ja hidalkona. Toukokuussa pitäis sen kaamen kakaran sitte tulla. Mun ja äijän mancaveen sil ei ainaskaan oo mitään asiaa, sillä tää on MUN nojatuoli, mis MÄ lököilen ja missä MÄ katton äijän kanssa poliisikoira Rexiä.
PikkuAili on niin ihku ;).
VastaaPoistaVai nyt jo uusi vauva, jee! Sit mä tuun heti kylään.