maanantai 31. tammikuuta 2011

Eelicam


Äijä asensi videovalvonna vahtimaan Eelin tekemisiä.
Liiketunnistin laukaisi kameraan muutaman otoksen,
mutta poju oli koko päivän (9-15) tuhoamatta mitään.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Ongelmanuori

HELOU !!

Onpa taas aikaa vierähtäny viime päivityksestä. On pitäny niin kovasti kiirettä ton penikan kans, et ei oo kerinny kirjotteleen, vaiks joka päivä on tapahtunu jotain.
Eelillä(meillä) tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma ton eroahdistuksen kanssa. Poika on kiltti kuin mikä, jos joku on himassa sen kanssa, mut ans olla ku hetkeks joutuu jäämään yksin mun kanssa. Heti alkaa tuhomaan paikkoja oikeen urakalla.



Eelin leluja on yritetty säilyttää erilaisissa koreissa. Lelut ei pojua kiinnosta alkuunkaan, vaan lelukorin tuhoaminen oli alkuunsa sen lempipuhaa. Koreja on tähän mennessä kulunut lähes kymmenkunta. Seuraavaks emäntä saa käydä Ikeasta ostamassa rosterisen laatikkon, sillä haponkestävä teräs tuntuu olevan ainoa materiaali, mikä meillä kestää.



Monoja äijä on alkanut säilyttää vaatekaappin ylähyllyllä, sillä 150 € maksavii Salomonin hiihtokenkii ei ihan joka päivä raskii ostaa. Rosteriset monot on kuulemma pakkasella aika kylmät.

Jos äijää harmitti sen monojen pureskelu, niin arvaa sapettikko mua, kun toi kakara kävi repimässä mun hienot sertit työhuoneen seinältä. Emännän kaa niitä tippa silmässä sit liimailtiin uudelleen kasaan. Hommais perkuleen iiliskotti omat ruusukkeet niin näkee, ettei niitä ihan helpolla saa. Se on kovaa hommaa juoksennella häntä suorassa tuomarin kytätessä onks sul liian iso tai liian pieni pää. Aattele ite.


Ei sen pään koolla sit loppujen lopuks oo niin välii, mut jos se on yhtä ontto kuin tol Eelillä, niin se on paha, very paha.
Sit yhtenä päivän iski totaalinen katastroofi. Se saakutin p...kanokka repi meidän nahkasofan ihan riekaleiks. Lisäks oli kirjahyllystä levitetty kirjat lattialle ja osa luettu kannesta kanteen.


Eikä tässä kaikki. Seuraavana päivänä oli stailattu toinenkin nahkasohva samalla lailla. Aamulla emäntä laitti tuolit sillai eteen, ettei takkahuoneeseen olis päässy. Ei auttanu. Helvetti kun mua harmittaa. Mun oli tapana makoilla päivisin noilla sohvilla, enkä elinaikanani ole yrittäny niitä pureskella. Hyvin varovasti kävin aina soffalle makkaamaan, ettei kynnet vaan raapis naarmuja nahkaan.
Eilen äijä asensi Weppikameran kirjahyllyn päälle. Kamerassa on liiketunnistin. Eeliö katteli kaikessa rauhassa asennushommii. Kun emäntä tuli kotiin oli kaikki muut paikat laitettu mullin mallin, mut kameran kuvaus sektorilla ei oltu käyty ollenkaan. Kamera oli kyl lähtenyt monta kertaa käyntii(äänitunnistin), mut filmeissä ei näkyny mitään. Varsinainen James Bond, kun osaa välttää valvontakameratkin.