Möksällä

Käytiinpä pikasesti möksällä viettämässä kuumaa kesäpäivää.

Kahden maattavalla vuodesohvalla on tosi kiva loikoilla.

Vesi oli matalassa merenlahdessa jo tosi lämmintä. Onneksi, sillä heti kun päästiin veneellä kiinni laituriin, Eelin piti mennä ihmettelemään tuota sille niin uutta ja outoa elementtiä. Niin siinä sitten kävi, kun kurkottellee laiturilta liian pitkälle. Plumps ja pikkukaveri putosi mereen.

Yllätys, yllätys. Poju osaskin uida ihan luonnostaan. Ja hyvin uikin, eikä saanut vedestä mitään traumoja. Tossa kuvassa kylläkin vedän itse vapaalla tyylillä kuono vettä halkoen.

Uimareissujen välillä kerittiin vähän poseeraamaankin.

Ja taas uimaan ja hakemaan emännän heittämiä damja.

Kyläilijöitä

Mun lilla systeri Jawa kävi eilen kylässä näyttämässä Tiira- pentuaan, joka on muuten ton meidän räkänokan sisko. Ei mua noi pennut kiinnostanu, mut tekotapa kyl viehättää.
Täs on nyt sitten sertiä vaille muotovalio, Boompaws Black Scoter, alias Otto. Jos joku kehtaa viäl sanoo mua paksuks, niin voin vaikka murista niille kommenteille. Ei paksuille koirille sertiä anneta.

Vares

Nää kuvat ei oo siitä Turussa kuvattavasta uudesta Vares-elokuvasta, vaan ihan meidän trekolista, kun opetettiin Eeliä vähän oikeella variksen raadolla.

Näin tuodaan saalista oikeaoppisesti.

Vähän räkänokkaa ens alkuun pelotti toi iso musta lintu, mut sit se lopultakin uskalsi jopa ottaa sitä siivestä kiinni ja raahata kappaleen matkaa. Saas nähä tuleeko siitä koskaan noutajaa ?

YÖK !

EELIN KEELIN KLOT

Mä oon melkosen väsyny nykyään. En oo nukkunu oikeen kunnon yö-unia kuukauteen. Kokoajan pitää olla tarkkana, ettei toi räkänokka iske teräviä hampaitaan mun kalleuksiini.

Oon jo harkinnu muutamista asumaan itekseni, mut ku ei oo oikeen varaa, eikä noista näyttelyhommistakaan oikeen rikastu. Palkinnoksikin saa, jos yleensä saa mitään, vain alpakka kippoja tai kankaisia ruusukkeita. Antaisivat edes pussillisen nappuloita, et tällaanen vanhapoikakin vois vähän itsenäistyy.

Joskus(kylläkin aika harvoin) sen kanssa voi harrastaa vaikka sukan repimistä. Ei siitä kyllä viel mitään vastusta saa, vaikkakin kiitettävän sinnikäs se kyl on.

Säälittävän näkönen rääpäle

Tää on harvinainen kuva siinä mielessä, että

harvoin on hetkiä, kun penikka ei roiku mun korvissa.

(mulle vois laittaa jo vaikka kuinka monta korvarengasta)

Mun vanha talja saa joskus kyytiä niin, että nahanriekaleet vaan pöllyää. Pian se varmaan koittaa nylpyttääkin sitä. ( kuten olen itse mukamas joskus tehnyt)

Super viikonloppu

Olipas aika kova näyttely viikonloppu. Lauantaina oli Sauvossa ryhmänäyttely. Sieltä napsahti sitten serti. Se oli sitten jo toinen mulle, eli yhtä vaille muotovaliota ollaan. Tuomarina oli Santamäen Markku.

- Sopivan kokoinen. Runko mittasuhteiltaan oikein hyvä. Ilmeikäs pää. Erinomaisesti asettuneet korvat. Laaja rintakehä. Lantio-osan tulisi olla suorempi. Hyvä häntä. Vahva turkki. Tulisi liikkua takaa vaivattomammin ja reippaammin. Käyttäytyy ja esitetään hyvin.(emäntä käski painottaa tota)

KÄY ERI 1. Paras uros 1. VSP. SERT

Ruusut ja pystit messissä

Sunnuntaina sitten käytiin Raisiossa Vaisaaren koulu kentällä Spanielikerhon näyttelyssä.

Hansin bootsit

Siellä oli tuomarina joku Ruåttalainen Hans Rosenberg. Oli aika omituisen näköinen ukkeli. Kengät sil oli kyl aika kämeet. Mun taiskin vähän pasmat seota, kun kattelin vaan sen bootseja.

Hejjsan !

Sen kehäsihteerin ruåttinkielisestä arvostelukirjoituksesta ei sitte ota selvää Erkkikään. Varsinaista töherrystä.

KÄY ERI 2. Paras uros 3. Vasert.

Et eipä pajon jäänyt vaille sitä kolmatta sertiä ja muotovalion arvonimee. Olis saanu tulla et ei tarttis hypätä näis missikisoissa kaikenmaailman homppeleitten kopeloitavana.