Ajasta iäisyyteen

4.12.2014 Boompavs Black Scoter alias "Otto" siirtyi rauhallisesti kotonaan omaistensa saattamana paremmille metsästysmaille. Otto oli aina perheemme iloinen hännänheiluttaja ja jäämme syvästi kaipaamaan häntä. Oton poismeno jättää elämäämme pysyvän aukon, jota kukaan ei pysty täyttämään.



Tämän blokin ylläpito päättyy Oton poismenon myötä.

Kiitän kaikkia, jotka ovat sitä jaksaneet lukea.

Härkäviikot

 Joulu ja Uusi Vuosi pulkassa. Vielä kun tän loppiaisen jaksais, niin päästään palaamaan normaaliin arkirytmiin, eli aamulenkki-ruoka-10 tuntia lepoa-iltalenkki-ruoka-10 tuntia lepoa. Nää saakutin pyhät sotkee ton vuorokausirytmin niin maan perusteellisesti, että.
 Rapakelit on inhottavii ja hiekotussepeli terävää. Tassut perkule ei taho kestää kävelyä pyöräteillä.
Polkuanturat on ihan paskana. Tulis pikku pakkanen ja pari senttiä uutta lunta, nii ois paljon kivempi käydä
kävelyllä. Metässäkin on inhottavaa, ku siel kurastuu ja on pliukasta. Eeliä ei kyl kurarutakot haittaa, vaan jokaseen on pakko sukeltaa. Sit se tua kaikki savet sisälle ja tahrii mun sohvankin, ällöä.
 Äijä on ny saanu metästyskortin ja sil on lupajutut pyssyä varten vetämässä. Saas nähä saako se niitä lupia koskaaan, kun on ne psykoloogiset testitkin.
 Jos joskus hamassa tulevaisuudessa päästään sorsajahtiin, taitaa olla utopiaa päästä noutamaan oikeeta pudotusta. Ensin pitää löytää ne sorsat ja sit kaiken lisäksi pitää saada osuma. No hope.
 Onneks ollaan menossa kevättä kohden, sillä kyl lämpimät kesäkelit sopii mun raihnaisille nivelille paremmin.

Kesää ootellessa toivotan kaikelle kansalle HYVÄÄ VUOTTA 2013
PS. Eeliltä terkkuja kans.

Se onpi syssy taas.

Kesä meni sitten taas.

Eipähän oo paljoakaan kerinny blogiin kirjotteleen. Isäntä on viettäny kaikki vapaapäivänsä kolopallokentällä ja mä en itekseni oikeen saa tota läppärii pelittään.

Mun kontit on siinä mallissa, et en oikeen enää pysy muitten vauhdissa mukana ja oonkin nyt tehny lenkit vähän niinkuin omaan tahtiin. Eilen kyl kävin hierojalla pitkästä aikaa ja nyt nivelet tuntuu ihan okoolta.

Kaikenmoista harrastusta on kesän mittaan ollu, ennemmin kylläkin ton Eelin merkeissä. Se on käyny jossain kokeissakin, mut yleisarvosanana on ollu pyöree nolla. Siks mä oonkin antanu sille uuden nimen: H. Moilanen. Sen ilme on yleensä ihan nimen mukainen, ai mää vai?

Tossa TS:kin julkaistussa kuvassa on Kupittaan koirakerhon porukkaa. Ollaan Pähkinämäen laavulla.(Me mentiin äijän kanssa sinne kyllä autolla). Me tehtiin tuli ja rillattiin vähän makkaraa. 

Jospa nyt syssyn mitaan sais julkaistua lisää juttuja, niinpä pysykää vaan kanavalla.

Käry kävi

Aamupäivän vietin siinä samassa putkassa, mis Eeli on viättäny koko lapsuutensa. Mulla vaan oli sit viäl se saakelin tötterö kaulassa. Mä tunnen itteni ihan aasiksi kun semmonen täytyy olla päällä. Eiks noi humanit nyt usko, et en mää nyt aio haavaani nualla, enkä tikkejä repiä. Onks koiralla muuta mahollisuutta hualehtia henkilökohtaisesta hygieniasta kuin nualemalla. Toi tötterö kyllä estää päivittäisen alapesun tosi täydellisesti. Vehkeet alkaa haista pian niin karseelta, et silmiikin kirvelee.

Tänään ku äijä oli tullu iltapäivällä himaan ja sen puhelin soi, kerkesin hetkeksi valtaamaan soffalta sen mestan. Tottahan toki siitäkin käry kävi ja jouduin takasin lattialle makkoomaan. Käyhän sekin kunhan ei tarvii sitä tötteröö pitää.

Tikkitakki

Hengissä ollaan ! Aikamoisen vetoketjun se lekuri tohon mun konttiin on tekassut. About kolkyt tikkii. Eka yö leikkauksen jälkeen oli ihan hirvee. Mulle oli laitettu sellanen saakutan tötterö kaulaan ja sit pakotettiin koisaamaan lattialla. Emäntä kyl nukku mun vieressä, mut krapulan lisäks yöllä alko niin hirvee särky, et ei voinu muuta kun itkee. Aamulla se sit kumminkin alko helpottaa ja iltapäivällä pystyin jo kolmella jalalla konkkaamaan mettään paskalle. Takas sisälle äijä sit joutus mut kumminkin kantaamaan, ku kontit meni metässä alta, enkä päässy kanervikosta omin avuin.

Tänään on sit ollu jo parempi päivä. Pääsen omin avuin käymään pihanperällä ja päivällä onnistun kiipeemään jo soffallekin kun äijän silmä hetkeksi vältti. Se muuten lupas koisata mun kanssa ens yön lattialla. Laitetaan takkahuoneeseen patjat ja katotaan Canalilta joku hyvä leffa. Oiskohan emännällä jossain sipsejä piilossa?

Eeli kävi tänään kanssa konttikuvauksessa. Se oli ihan kännissä kun tuli äijän kanssa himaan. Siitäs sai , kun ilkku ja härnäs mua muutama päivä sitten.

Kuvista oli näkyny, että senkin etuvasurissa on samanlainen vika ku munkin etukontissa. Tää on sit tämmönen invaliidisairaala tälläkertaa ja ilmeisesti tulevaisuudessakin. Äijä varmaan alkaa rakentaa tohon ulko ovelle kohta invaramppia ja Emmännän autoon pitää asentaa invanosturi.

Tässä sitä nyt koitetaan pikkuhiljaa toipua, mut se nyt ainaskin on varmaa et ei musta enää mitään Artsi Bryggaree enää tule.

Kertoilen taas kuulumissii, et pysykää kanavalla.

Talvenselkä taittunut.

Ohhoijaa !!!

Talven selkä alkaa olla taittunut, niin kuin munkin selkäni. Lekuri röntgenöi mun ropan kokonaan ja kuveista näkkyy, et mun selkää vaivaa totaalinen rapistuminen. Niin on nikamat ruastuneet ja jumissa kuin vanhan laron ovensaranat. Toi peräpää kulkee ihan omia reittejään ja liukkaalla se ei taho pysyä pystyssä ollenkaan. Kaiken kukkuraksi tosta vasemmasta takapolvesta on ristisiteet pamahtaneet paskaksi. Niitä nyt sit maanantaina koitetaan leikkaamalla korjata. Voihan helvata sentään. Ainaskin kuus viikkoo joudun lenkaamaan kolmella kontilla. Mitehän se kuseminenkaan onnistuu ? Täytyy varmaan harjotella toispualista merkkausta.

Oltiin tossa alkuvuaresta Pasalassa evakossa, ku noi remppas ton Eelin tekemät tuhot taasen kuntoon. Nytten on parketit niin pliukkaat, et on helppo kyllä tanssahdella.

Eelistäkin tais ton evakkoreisun aikana kasvaa aikuinen koira, kun se on antanut uuden sohvakalustonkin olla ihan rauhassa. Niihän Karjalalaisetkin sanoo, et evakkoreissut koulii ja kasvattaa.

En oo paljon päässy lenkkeilemään, mut onneks asutaan täs ihan metän reunassa, niin voin ihan itekseni käydä katavapuskan takana kyykkimässä. Miäli kyl tekis lähtee mettälenkille toisten kanssa, mut ei näillä konteilla enää pysy perässä ja sit on pitän aikaan paikat niin helkutin kipeet, et parempi vaan kun käyn tualla pihanperällä.

Pistän taas lisää juttua, jos selviin hengissä maanantaiseta lekurireissusta.

Seejuu.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Hellou evrybody!

Onpahan tullut oltua aika pitkään täydellisessä mediapimennossa. Ei oo kerinny kirjotteleen, ku täs syksyn hämärissä nää päivätkin on käyneet kauheen lyhkäsiksi. Toi pimeys on kyl tosi masentavaa ja väsyttävää. Mää voisin nukkuu vaiks koko armaan päivän.

Lenkitkin täytyy tehdä aina pimeessä. Kyllähän se kyrsii, mut en valita.

Eeli kävi tänään Suomen itsenäisyyden kunniaksi Tampesterissa näytelyssä. Ne lähti aamulla kuudelta emännän kanssa ajeleen sinne ja mä jäin äijän kanssa makoilemaan kotiin. Se tuli töistä vasta aamu viideltä ja siispä koisattiin ihan sujuvasti puoliin päiviin. Herättiin molemmat kauhiaan kusihätään. Pakko sit oli nousta ja toisetkin oli jo tulossa Tampereelta himaan päin.

Eeli sai näyttelystä ihan kelvollisen arvostelun:

- Correct breed type. Very nice outlines. Typical head and expression. Correct dentition. Good neck and topline. Exellent shape of ribcage. Very well angulated. Moves with good drive. Front pasterns (?) spoil the picture. Typical coat.

NUO ERI, NUK 3

Tuomari: Irina Poletaeva

Jotenkin toi Eelin rento juoksutyyli, mis paiskitaan etutassuja eteen, ei soipinu ton venakon silmään ja siit miinusta ja sijoituksen putoominen kolmanneksi. Täytyy reenata juoksemista.

Otettiin sit samalla muutama Joulukuvakin, kun kerran ruvettiin poseeraan. Monsterilla on tossa tonttulakki suussa. Se oli sit entinen kuvien oton jälkeen.

Hyvää Itsenäisyyspäivää,

Joulua ja Uutta Vuotta

toivoo:

Otto & Eeli